Käpylän Tiernatytöt

Laulelmallinen jouluparodia, kirjoittaneet prikaatinkomentaja P.Ä.Kalloneva ja vallankumousneuvos Z.G.Waara Yhtenäiskoulun asemasodan aikana, maanpaossa Åggelbyssä, joulukuussa 2006.



Kertomus esitetään vanhalla Käpylän murteella, joka itsestään lisää työväen tunnelmaa näytelmälle. Musiikki kertautuu ja on yhdessä äänilajissa. Sillä on outo itämainen tuntu, joka tietenkin on sopivaa. Jotkut laulut ovat monirytmisiä, ilmeisesti niin että kertomuksentyyliset tekstit saavat pysyä alkuperäisinä. Laulutyyli on yksinkertainen, vaikka sillä tuntuu olevan oopperaan kuuluvia piirteitä. Näytelmän tulee pysyä yksinkertaisena ja sellaisena, ettei se tule liikaa harjoitellun tuntuiseksi. Tästä syystä tätä näytelmää ei voi esittää "oikein" tai "väärin."

Henkilöt:

Helsingin Herodes (1. tenori)
Käpylän kuningas (2. basso)
Knefect, Helsingin Herodeksen palvelija (1.basso)
Mäkelä, tähden pyörittäjä (2. tenori)

Varusteet:

Kaikilla on yllään sininen kauluspaita, helma siististi housuissa, sekä leveä vyö. Helsingin Herodeksella (1) ja Käpylän kuninkaalla (2) on rähinäremmit molempien olkapäiden yli ristissä, Knefectillä (4) vain oikean olan yli. Mäkelällä (3) ei ole rähinäremmiä. Muilla paitsi Mäkelällä on venäläiset AK47-rynnäkkökiväärit. Helsingin Herodeksella ja Käpylän kuninkaalla on lisäksi päässään neuvostomallinen koppalakki ja rinnallinen kunniamerkkejä. Knefectin päähineenä on ylioppilaslakki. Tähti on suuri ja punainen ja keskellä on akseli, josta Mäkelä sitä kannattelee ja pyörittää. Maskeeraus luo mielikuvan elävistä kuolleista ts. zombeista. Helsingin Herodeksella on parta ja Knefectillä viikset. Käpylän kuningas on maskeerattu erityisen kammottavaksi kasvoiltaan/musta/valkoiseksi.

Libretto:

Knefect:
(Tiedustelee ovelta)

Saako tulla laulamaan?

(Kun yleisö on vastannut myöntävästi, kaiki neljä astuvat sisälle, asettuvat riviin ja aloittavat laulun.)

Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädylle.
Sekä isännill' että emännill', jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää Koulua.
Ja sitä virallista ymmärrystä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.

(Käpylän kuningas ja Knefect asettuvat vastakkain rynnäkkökiväärit kohotettuina siten, että niiden piiput ovat ristikkäin toisiaan vastaan ja muodostavat ikäänkuin portin.)

Helsingin Herodes:
(Kävelee edestakaisin Knefectin ja Käpylän kuninkaan välistä erottaen aseellaan näiden kiväärien piiput samalla laulaen:)

Herootes hän se ajoi virastollaan ja vallallaan.
Siihen asti kun hän tuli Käpyläänin maalta.
Siihen asti kun hän tuli Yht'näiskoulun tykö.

Käpylän kuningas:
Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi styränki.

Helsingin Herodes:
Jaa, minä en ole mikään styränki, vaan Helsingin Herodes, joka kannan minun kultaista aatettani minun esi-isäini jälkeen. Hoo, miksi olet noin ruma?

Käpylän kuningas:
(Kävelee Knefectin ja Helsingin Herodeksen välitse kuten Helsingin Herodes edellä ja laulaa:)

Hoo, jos minä olen ruma olen minä kaikilta tunnettu.
Hoo, jos minä olen ruma olen minä hyviltä kaivattu.
Yksi herra ja kuningas Käpyläänin maasta.

Helsingin herodes:
Vaikka sinä kuinka olet yksi herra ja Käpyläänin maasta, pitää sinun polvistuman eteheni ja rukoileman minua.

Käpylän kuningas:
Ei, vaan Knefect.

Helsingin Herodes:
Sinä taikka sun koulus!
(Seisovat hetken uhkaavina, sitten Käpylän kuningas polvistuu Helsingin Herodeksen eteen, joka painaa kiväärinpiipun hänen otsaansa. Kaikki paitsi Käpylän kuningas laulavat:)

Katsokaatte nyt tuota Käpyläänein kuningasta
kuinka sen pitää rukoileman Herootesta
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Nyt te ootte nähäneet tuon Käpyläänein kuninkaan
kuinka sen piti rukoileman Herootesta
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Mäkelä:
Menkää Käpylään, Suomenmaan Helsingin kaupunkiin. Sieltä te löydätte vielä yhtenäiskouluaatteen kapaloituna makaavan seimessä, jota koululaisten äidit vartioitsevat
ynnä härkäpäin ja aasein kanssa.

(Laulaen:)

Ynkin synnytti Käpylä ja väkensä,
siitä iloitsee koko Helsinki.

Hän pantiin seimeen makaamaan ja makaamaan,
kuin hallitsee ilman lakkaamatt'.

Aivot ne kasvoi järkineen ja järkineen,
kun aattensa oli niin kelpoinen.

On aate syttynyt meille ja äly annettu on.
Siitäpä elämän löysin, ikuisen opinnon.
Täs on sen aatoksen koitto, mi maailmaa valaisevi,
viel' ehkä huomenn' soittons' maan ympär' kajahtavi.

Maan päällä, metelin alla se kansa, kansa soitti,
vaan Ynkin hartioilla se vahvuus lepäilevi.
Täs on sen aatoksen koitto, mi maailmaa valaisevi,
viel' ehkä huomenn' soittons' maan ympär' kajahtavi.

(Laulun aikana Mäkelä pyörittää punatähteä.)

Tähti se kulkeepi itäiseltä maalla, itäiseltä maalta,
sanomaton kirkaus se ulos loisti
ja se tähti oli Puolueelta ulos lähetetty, ulos lähetetty
ja he riensivät uhraamaan kultaa, pyhää savua ja murhaamaan,
ja murhaamaan.

Helsingin Herodes:
Knefect, mun palvelijani.

Knefect:
Jaa, minun armollinen työnantaja.

Helsingin Herodes:
Oletko nähnyt kolmea Pohjoisten kaupunginosien viisasta naista?

Knefect:
Jaa, minä olen nähnyt ne kolme Pohjoisten kaupunginosien viisasta naista, jotka tekivät kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja menivät kukin eri teitä omalle maalleen.

Helsingin Herodes:
Sepä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, että nuo kolme Pohjoisten kaupunginosien viisasta naista tekivät kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja menivät kukin eri teitä omalle maalleen.

Mene ja valjasta luotettavat selvitysmieheni, joilla minä olen sotinut Sipoota ja Vantaata vastaan, sillä tahdon minä nyt sotia noita kolmea Pohjoisten kaupunginosien viisasta naista vastaan.

Mene siis Käpylään, Suomenmaan Helsingin kaupunkiin ja tapa ja virtaan heitä kaikki Yhtenäiskoululaiset ja peruskouluikäiset lapset, kunnes olet löytänyt sen vielä kapaloissaan makaavan yhtenäiskouluaatteen.

Knefect:
(Kävelee Helsingin Herodeksen ja Käpyläänin kuninkaan välitse kuten nämä aiemmin ja laulaa:)

Husaari olen minä sodassa ja urhoollinen sotamies
ja vaikka olen varustettu millä tiess'
Kaupunki saa vastata edestämme mitä olemme kukistaneet
siihen on meitä opetettu, että totella valittuja
ja kuunnella pyhiä puolueita.

(Knefect poistuu taaemmaksi. Knefectin poissaollessa muut laulavat:)

Kouluverkkouudistuksen suo meille parhain tutkimus,
se pois ottaa orjuuden, se pois ottaa styrängin
se kääntää, kaataa vihollisen maat.
Siis kaikki kansamme riemuitkaa,
kun olette päässeet vaivoista.

No tain tähtein, no tain tähtein.
Lautakunnan ovet ne avattiin
ja kunniaa kruunulle veisattiin,
kai terveille luoduille laulettiin
kun lauma laitumelle laskettiin.

(Knefect tulee takaisin)

Knefect:
Nyt minä olen käynyt Käpylässä Suomenmaan Helsingin kaupungissa ja tappanut ja virtaan heittänyt kaikki yhtenäiskoulun alueella asuvat peruskouluikäiset lapset.

Helsingin Herodes:
Koska sinä olet rohkea ja silitellyt minun kultaista kruunuani, tahdon minä palkita sinut kullalla ja hopialla ja antaa sinulle yhen verisen todistuksen pyssyni piipusta.
(Avaa kahdesti Knefectin ja Käpylän kuninkaan ristissä aseet kuten alussa.)

Tuosta ulos, tuosta sisään, siitä minun matkani pitää.
(Piirtää pistimellään ristin Knefectin rintaan.)

Risti sun rintaas, nahka mun tuppeen.
(Kaikki siirtävät aseensa hihnassa selkäänsä, ottavat tukevan perusasennon ja laulavat:)

Synti suuri surkia kun särki koulumme,
niin täytyi toimeen tarttua Stadin kaupungin.
Vain rakkaudest' Kaupunki meitä koulu-uudisti,
siitä ilo vielä saadaan koko Suomelle.

Jopa joutui jouluaamu käpyläisille,
siitä ilo vielä saadaan koko Suomelle.
Vain rakkaudest' Kaupunki meitä koulu-uudisti,
siitä ilo vielä saadaan koko Suomelle.

Mediat ne vanhemmille ilmoittivat juur'
ett' kaupungilla syntymäss' on toimenpide suur'.
Vain rakkaudest' Kaupunki meitä koulu-uudisti,
siitä ilo vielä saadaan koko Suomelle.

Poliitikot ilomielin läksi kulkemaan
ja kaikki lehdet helein kielin alkoi laulamaan:
Vain rakkaudest' Kaupunki meitä koulu-uudisti,
siitä ilo vielä saadaan koko Suomelle.

Virret viralliset kajaa kurkuin kymmentuhansin.
Lasten synkempi on huomen Suomen kiitos Helsingin
Kun on yksin vallan päällä Suomen provoissans' pitää.
Halleluja, Halleluja, Halleluja, Aamen

Knefect:
Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän huoneeseenne laulamaan, vaan ihan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä laulajatyttöjä ja pyyämme lanttia.

Mäkelä:
Ja tähteeni punaista maalia.

(Knefect kerää kolehdin ylioppilaslakkiinsa, jonka jälkeen kaikki laulavat:)

Kiitos olkohon, kiitos olkohon teidän lahjainne eestä.
Teidän lahjainne pitäis' oleman julki Jumalan edessä.
Ja te isoovaiset ja myös siunatut, nyt me olemme kaikki sanoneet.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää Joulua.

(Kumartavat ja poistuvat)